Elettiin vuosisadan vaihteen aikaa. Sorto ja routavuosien uhka väreili Suomen yllä. Möhkön rautaruukilla Heikki Tikka, vaikka olikin "varreltansa vähäinen" koetti parhaansa kykynsä mukaan huoltaa 11-lapsista perhettään. Hän liikkui töiden johdossa malmijärvillä, rankasavotoilla, kuutsilla ja rahtituvilla. Väliin piti valjastaa virkku juoksija ja lähteä tehtaan herroja kyytiin Värtsilään ja Sortavalaan saakka.

Poika-Kalle alkoi hänkin varttua pojaksi, josta näytti jo heti alkuun tulevan paljon isäänsä pitempi. Kun mies alkoi päästä kynnyksen yli, oli isän ja äidin huolena, miten saada poika ansaitsemaan vähän lisää suuren perheen elantoon. Naulapaja vanhan Tominan varjossa oli paikka, jossa sen aikaiset pikkupojat voisivat ansaita hyvin naulanlyöjien apulaisina. Sinne "rassipojaksi" johtivat eräänä päivänä myöskin Kallen askeleet.

Seppä Salomon Saviranta ruukin pajassa.

Naulapajalla yksi työmies kuumensi kolmen metrin pituiset rautatangot ahjossa koneellisen lietson puhaltaessa, rassipoika vei rautatangon mestarille ja latoi valmiit naulat työpöytien reikiin, joita oli tuhat pöydässään. Parhaimpina päivinä saattoi yksi mestari lyödä jopa kuusituhatta naulaa. Kyllä siinä on saanut näpit pyöriä vikkelästi. Toisinaan oli ylimääräisiä kiireitä. Silloin tehtiin töitä kahdessa 12 tunnin vuorossa. Tällaiseen aikaan oli Kalle tapansa mukaan mennyt rassipojaksi yövuoroon. Yövuoro on kasvuiässä olevalle sentään liikaa. Kalle nukahtaa ahjon viereen ja hänen vaatteensa syttyvät ahjon ahnaista liekeistä. Poika ei uskalla huutaa apua siksi, että hänen torkkumisensa huomattaisiin ja kenties saisi eron työstä. Ulkona riepoittelee navakka tuuli pojan palavia vaatteita ja viimein rientävät aikuiset apuun. Seuraukset olivat surkeat: hartiat ja toinen kylki paloivat lihashaavoille saakka. Lääkäri Onni Lackström sai hoitaa kauan ennen kuin terve iho viimein peitti koko pojan.

Erkki A. Sivonen. Pogostan Pakinat 4/1959 ja 2/1960.

Ubinet Hakukoneoptimointi